kirkkohistoriaa ja vesisadetta

Tänään oli harvinaisen lyhyt päivä koulussa. Vain ja ainoastaan yksi luento. Flunssaisena raahauduin kuitenkin paikalle, koska kurssin voi suorittaa ainoastaan luentotenttinä. Eli poissaolo ei ole kannattavaa. Yritin kuitenkin esittää ei-flunssaista, koska oikeasti pitäisi jäädä kotio, ettei tartuta muita. Mutta koska kyseessä ei ole sikanuha eikä minulla ole tapana tartuttaa muita, lähdin kouluun. Kaatosateessa, saappaat ja sadetakki ylläni.

Yliopiston päärakennuksen vessanseinässä käydään juuri mielenkiintoista keskustelua siitä, onko äideillä oikeus opiskella ja ovatko opiskelevat äidit itsekkäitä. Keskustelu kattaa koko vessanoven seinän ja samalla, kun käyn asioilla, seuraan mihin suuntaan keskustelu kulkeutuu. Itse en ole vielä keskusteluun osallistunut, sillä en oikein osaa kuvitella itseäni kirjoittelemassa wc:n seinälle. Jokatapauksessa keskustelu on aika hullunkurinen.
Akateeminen sivistys konkretisoituu mielestäni oikealla tavalla juuri vessojen seinäkirjoituksissa.
Tenttikirjapino odottaa lukijaansa

Päällimmäisenä Raamattu.


Professori kysyi eksegetiikan luennolla, että kuinka moni on lukenut Uuden Testamentin. 98% nosti räpylänsä taivasta kohti. Lueennoitsija käski pikaisesti korjaamaan tuon vakavan puutteen, koska se on kuulemma lyhyt kuin mikä. Arvaat varmaan, kuka oli tuon kahden prosentin joukossa.

Mainittakoon vielä kotimatkalta eräs pieni yksityiskohta: Olin hakemassa Nooaa tarhasta, kun näin pienten tyttöjen ja poikien pelaavan jalkapalloa. Pelin tuoksinassa eräs pojista huusi: "tää ei sit oo oikeaa peliä, koska tytöt ei kuitenkaan tiedä paitsiosääntöä".
Hymyilytti kovasti. Ehkäpä tuo poikanen joskus selittää tytöille tuon tarkoin varjellun salaisuuden.