Sadepäivän iloja

Linnanmäellä

Lassi pummasi karkkia. Vaula sanoi, et ei saa ottaa kun yhden, mutta Lassi otti 2-3.
Helsingin yllä. Kumpaa jännitti enempi?
Serkukset. Leijuivat muinoin Pariisin keikalla, enää se ei onnistu.

Hanna, Henna, Saana ja Iina.


Joo, kävimme siis lintsillä ja oli karmaiseva kokemus. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo vuosia ja muistelin, että laitteet olisivat kohtuullisen iisejä. No, uusia laitteita oli toki tullut ja ensimmäisenä menimme tietysti tällaista uutuutta testaamaan. Kokemus oli selkäpiitä karmiva ja en rehellisesti sanottuna ole koskaan pelännyt niin paljon. Vaula oli vierelläni kokemassa tämän härvelin kauheutta, mutta se ei auttanut yhtään, nimittäin pahinta oli kauhistunut katse laitteen pysähdyttyä. Vaula tsiigas mua juuri niin pahasti, kuin olisin suunnitellut itse tuon laitteen. En mä enää mee lintsille tosiaankaan. Paitsi ens kesänä taas.

Pyörällä pääsee kovaa

Täytyy mainita, että hymy käväisi Nooa Nikolain nassulla ainoastaan kuvauksen aikana. Pyöräily taisi olla Nooan mielestä hieman pelottavaa, joten lähinnä talutimme pyörää. Täytyy harjoitella!

Raumalla, osa 3

Samuel ja Hemuel
Kansakoulunopettaja
hämyinen Kellari
Hanna ja Vaula

Raumalla, osa 2

Juhlapäivänän aamuna livistimme anundilasta Nooan ja Hennan kanssa ja suuntasimme nokkamme kohti vanhaaraumaa. Tallustelimme pitkinpoikin auringon paistaessa, kunnes nälkä alkoi kurnimaan. Mainetta niittänyt ravintola Kellari piti tottakai testata ja helsingin jaosto oli varsin tyytyväinen antimiin. (Ravintola-arvostelu tuonnempana)

Lassi ja Nooa nurtsilla
Kummitustädin kera Raumalla
Riemu oli rajaton. Ensimmäistä kertaa maassa.


Kukkakaupan kautta juhlimaan. Huomaa hortensiat (vai mitä ne nyt olikaan) päissämme. Aitoja siis.

Raumalla, osa 1

Kevään ehdoton kohokohta oli triplavalmistujaiset Raumalla, jonne kutsu kolahti jo kuukausi takaperin!! Torstaina pakkasimme auton täyteen rojua, nappasimme kyytiin Hennan ja Samuelin sekä roimasti juhlatunnelmaa. Matka sujui varsin mallikkaasti, jos mukaan ei lueta sitä, että Vaula ja Hanna (nimet muutettu:) eksyivät heti alkumatkasta. Tarkoitus oli siis ajaa peräkanaa. He kuitenkin löysivät itsensä Porista ja saapuivat muutamia tunteja myöhemmin kollaan perälle. Tämä ei juhlatunnelmaa latistanut, päin vastoin. Vaula oli jopa onnellinen nähtyään häivähdyksen Poria. Lassi ja Samuel jäivät Teemun luokse yöksi ja me pääsimme ihastuttavaan anundilaan Hennan ja Nooan kanssa. Myös Vaula ja Hanna majoittuivat sinne.

Luokanopettajat ja Terveydenhoitaja.
Tällä sisäpihalla eivät Meeri, Kaisu ja Saana enää kauan mellasta. (Saamme heistä 2/3 Helsingin kesään, ja Kaisuakin varmasti kyläilemään.)
Sisarpiiriläiset eivät voineet vastustaa Rauman kutsua, aina siellä missä juhlitaan.

Helsingin jaosto.


Lisää juhlista ja Raumasta luvassa seuraavassa päivityksessä.

Ulkoilemassa

Lauantaina pakkasimme repun täyteen makkaraa ja lähdimme porukalla ulkoilemaan. Itäinen helsinki oli määränpäänä, tarkemmin sanottuna ramsinniemi.
Nuoripari fiilisteli auringonlaskua.
Perinteinen ryhmäkuva.

Kipinäkaarinat.

Äitienpäivä!

Vihdoin, 10.05., koitti meidän perheen ensimmäinen äidinpäivä. Heräsimme Nooan kanssa aamulla puuhastelemaan aamiaista. Teimme uunileipiä, joihin tuli muikunmätiä, hanhenmaksapalleroita, rosvopaistia, sitruunamelissaa, luomuluumutomaattia, roquefort-juustoa, bordeaux-kaviaaria, jättibasilikaa, jokiravun pyrstöä ym., ym. Lisäksi kehitimme yhdessä nopean kakkus-reseptin, jolla valmistui minttu-mandariini-suklaa-kakkusta.





Kun Lotta ei enää jaksanut yrittää nukkua, menimme sitten häntä herättelemään. Nooa antoi äidille lahjaksi paidan, aamutakin ja kortin, jonka saatesanat oli itse sanellut.

Siinä sitte mussuteltiin ja lopulta lähettiin Nöykkiön mummulaan syömään ja mölkkyä pelaamaan. Illan lopuksi menimme Kain luokse kylään, siellä oli myös Antti.

Vappuna

Syötiin munkkeja n.7kpl/hlö
Leivontaa oli seuraamassa varsin energinen kaveri. Tämän kaverin mielestä leivonta oli niin hauskaa, että kikatti äänekkäästi koko pyörittelyn.